tiistai 9. marraskuuta 2010

Yliopisto-opiskelusta vielä pari sanaa

Kirjoitin aikaisemmin mitkä toimenpiteen minun mielestäni edistäisivät opintoja huomattavasti paremmin kun "kannustavat" lukukausimaksut.

Yliopistomaailmassa on  joitakin muitakin sellaisia perustavanlaatuisia ongelmia jotka minua ärsyttävät. Olen osasta maininnutkin jo, mutta voisin kerätä niitä tähän yhteen jonkin verran.

Järjestelmän rakenne: Yliopisto ei ole perinteinen koulu. Yliopiston on tarkoitus olla paikka jossa tuotetaan uusinta tietoa kaikkien saataville ja siinä sivussa koulutetaan uusia osaajia. Yliopisto ei kouluta ammattiin. Yliopisto on tiedeyhteisö. Periaatteessa jokainen vastaa itse omasta oppimisestaan, tieto vaan saatetaan tarjolle ja on aika paljon itsestä kiinni miten sitä kerää ja omaksuu. Toisaalta taas koska eri laitosten rahoitus on osaltaan kiinni siitä, että porukkaa valmistuu joten sisäänottomäärät rajataan sen mukaan, että saataisiin porukkaa sisään ja sitten osa ainakin valmistuisi. Ja ainakin jossain on valitettavasti nähtävissä myös se, että koska tärkeää ei ole se, että ihmiset osaavat vaan se, että ne valmistuvat niin se tarkoittaa sitä, ettei opetuksen laadulla ole niin väliä, tärkeämpää on se kuinka moni pääsi kurssista läpi, eikä se kuinka moni oikeasti oppi asian.


Opetushenkilöstö: Opetushenkilökunnalle ei ole pedagogisia vaatimuksia, heille ei erikseen makseta opetustyöstä vaan se kuuluu hommaan muun mukana. Tämä on ongelma, koska luennoimaan joutuu porukkaa jota se homma ei kiinnosta ollenkaan ja joille se on lähinnä epämiellyttävä velvollisuus joka vie aikaa tutkimustyöltä ja muilta hommilta. On tosin niitäkin luennoitsijoita joita homma kiinnostaa ja jotka sinänsä opettavat ihan mielellään, mutta joilla siihen hommaan ei ole minkäänlaista kosketusta ja he eivät vaan osaa opettaa. He eivät osaa asettua oppilaan asemaan eivätkä ymmärrä, että heille itsestäänselvä asia on jollekulle vaikea.

Oppimateriaalit: Tämä johtuu osittain edellisestä kohdasta. Kun opetushenkilöstöllä ei ole erityisesti motivaatiota pitää jotain kurssia niin sen opetusmaterialin laatuunkaan ei välttämättä kamalasti jakseta panostaa. Käyn juuri erästä kurssia jonka kurssimateriaalia ei ole kun satunnaisesti viilattu viimeiseen 30 vuoteen ja viilaaminenkin on tehty siten, että osa materiaalia on yksinkertaisesti poistettu ja uusi osa lyöty materiaalin perään joten koko soppa on hyvin epäjohdonmukainen ja sisältää samaa asiaa monessa kohdassa, epäjohdonmukaisuuksia ja aivan täysin turhaa asiaa. Ja kuinka suunnattomia ponnisteluja vaatisi saattaa tuo oppimateriaali ajantasalle ja tehdä siitä käyttäjäystävällisempi? Todennäköisesti alle yksi työpäivä joltakulta joka viitsisi istua alas ja käydä sen materiaalin kunnolla läpi. Mutta ei, kenelläkään ei ole ollut siihen aikaa tai halua viimeiseen 15-30 vuoteen. Tuotakin oppimateriaalia puolustellaan sillä, että kun on vielä paljon huompiakin olemassa, niin sehän on melkein hyvä! Aina on lähdekirjallisuus, mutta kirjoja on kallis lähtä jokaista erikseen hankkimaan kun ne maksavat paljon (perusopukset n. 80e/kpl). Kirjasto tarjoaa joitain kappaleita kirjoja, mutta jos luennolla on 200 ihmistä ja kirjastossa 20 kirjaa on epäsuhta selkeästi havaittavissa.

Oppilasmateriaali: Olen aikaisemminkin ihmetellyt miten minua kummastuttaa, ettei lukiosta tulevat osaa sen vertaa käytössääntöjä, että tajuaisivat, että luennolla ollaan hiljaa kun joku siellä edessä puhuu tai sitten sinne ei tarvitse tulla ollenkaan. Sen sijaan, että pilataan sen oman oppimisen mahdollisuudet niin voisi olla sen verran kohtelias, ettei tulisi pilaamaan muidenkin luentoa. Tämä myös varmasti vähentää luennoitsijan intoa luennoida kun paikalla on selkeästi ihmisiä joita se asia ei kiinnosta ollenkaan. Olisi kaikkien etu jos opiskelemassa olisivat vain ne joita ala ja aihe kiinnostaa. Lisäksi uusille opiskelijoille pitäisi jotenkin saada perille se, että siihen opiskeluun kuuluu hyvin suurena osana se itseopiskelu, se ei enää ole sitä, että istutaan vain tunneilla ja kirjoitetaan siellä kuullut asiat kokeessa. Ainakaan se ei saisi olla sitä, valitettavasti se joskus on.
 
Tästä kaikesta muodostuu soppa jossa opiskelija käy luennolla jossa edessä opettamassa olevasta tyypistä näkee kilometrin päähän, ettei häntä kiinnosta ja että hän olisi kymmenen kertaa mieluummin siellä omassa labrassaan tekemässä "jotain oikeasti hyödyllistä" niin opiskelijoiltakin katoaa se kiinnostus hyvin nopeasti. Jos kysymyksiin ei vastata tai niitä ei huomioida ja jos luennoitsija vaan vetää omaa yhden hengen monologiaan pahimmillaan äänellä josta ei kuule mitään nopeudella jossa kukaan ei pysy perässä katoaa opiskelijoiden motivaatio kurssia kohtaan liki täydellisesti. Porukka ei jaksa käydä luennoilla joilla ei oikeasti opeteta mitään tai joissa ei opetuksesta huolimatta opi mitään. Luennoille syntyy hälinää kun ihmiset eivät jaksa kuunnella. Jos tähän lisätään huono, puutteellinen tai pahimmassa tapauksessa puuttuva opetusmateriaali niin tieto on kyllä jossain, mutta ei kunnolla saatavissa jolloin kursseja ei päästä läpi. Etenkin jos motivaatio alalle on jo ennestään huono ei tilanne ainakaan parane.

Monesti ainakin oman kokemukseni mukaan kursseilla joissa oppiminen edellyttää tehtävien tekemistä itse, (kuten esimerkiksi matematiikka) asiaa ei opi luennoilla vaan laskuharjoituksissa. Silti laskuharjoituksia joissa on paikalla ohjaaja on hyvin usein vähemmän kun itse luentoja. Harjoitukset joissa opetustyyli on samaa kuin luennoilla eli "minä kirjoitan ja te kopioitte jos pysytte mukana" ei juuri saa irti enempää kun alkuperäisistä luennoistakaan.

Hyviä luennoitsijoita on ja yleensä tilanne paranee mitä pidemmälle opinnoissa päästään. Massaluennot vähenevät, porukkaa on yhdellä kurssilla vähemmän. Niiden jotka ovat jaksaneet käydä pari ensimmäistä vuotta motivaatio on jo sitä luokkaa, että heitä jopa todennäköisemmin kiinnostaa opetettava asia ja opettajan homma muuttuu huomattavasti palkitsevammaksi.

En edes yritä väittää, etteikö hyviä luennoitsijoita olisi ja etteikö yliopistossa oppisi asioita. Minulle on osunut vastaan aivan mahtavia luennoitsijoita ja opettajia sanan varsinaisessa merkityksessä joille opiskelijan oppiminen on ollut hyvin tärkää ja jotka ovat nähneet valtavasti vaivaa luodakseen kurssin jolla opetettava asia varmasti painuisi kaikkien mieliin ja joilta on voinut kysyä jos jokin asia on ollut epäselvä.

Silti minusta olisi tärkeää, että ainakin ne ensimmäiset pakolliset kurssit olisi järjestetty niin, että siellä olisi mahdollisuus oppia, antaa juuri lukiosta tulleille uusille opiskelijoille eväät niiden asioiden oikeaan oppimiseen ja muutenkin pyrkiä siihen, että ihmiset oikeasti osaisivat ne asiat ja tietäisivät miten opiskella kun siihen, että mahdollisimman moni läpäisee kurssin.

Aina joskus kuulee niitä kauhutarinoita niistä "korkeimman tason osaajista" jotka eivät lopulta tajua edes oman alansa perusilmiöitä vaikka heillä on tutkintotodistus kourassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.