perjantai 5. marraskuuta 2010

Kesäajasta ja sen kärsimyksestä

Kaverini kysyi eräänä päivänä, että mitä hyötyä tuosta kellojen siirtelystä muka on. Taisin koittaa perustella sitä jotenkin hienosti. Hänen mielestään koko idea on läpikotaisin typerä. En ollut samaa mieltä, mutta se oli ennen kun aloin tapella Kellon kanssa.

Voi halvattu, miten voikaan olla joku kodin elektroninen rakkine nuin hiton syvältä jostain mihin ei päivä paista. No osaahan sitä toki odottaakin kun se on ruotsalaisten suunnittelema, mutta ei helkkari.

Minulla ei ole ongelmaa digiboksin, internettiin liitettävissä olevan uuden television kanssa, harvemmin olen sormi suussa myöskään tietokoneen, autojen, kännyköiden tai muiden jokseenkin monimutkaista elektroniikkaa sisältävien värkkien kanssa... Mutta tuo saamarin kello on sellainen joka saa minut itkemään verta, kaipaamaan jättilekaa tai vahvoja rauhoittavia. En käsitä miten värkki jossa on perhana vain kaksi nappia (jos sitä mistä takavalaistus toimii ei lasketa) voi muka voittaa minut ja saattaa tällaiseen epätoivoon. En käsitä. Olen viittä vaille nakata koko rakkineen roskiin.


Olen selvittänyt miten tuossa toimii päivyrin asettaminen, miten siihen saa kaksi erilaista hälytystä. Olen havainnut, että siinä on jonkinnäköinen ajanottotoiminto, mutta sitä en käsitä miten tuon pahuksen rakkineen saa näyttämään kuluvaa aikaa ja miten sen saa siihen asetettua.

Ja minä pidin nauhoittavaa digiboksia liian monimutkaisena ja hienona pelkän kellon virkaa toimittamaan ja lahjoitin sen pikkusiskolle... Tahdoin vaan mahdollisimman yksinkertaisen kellon joka näyttää aikaa digitaalisesti. Ja tässä ollaan nyt.

Muoks 6.11.2010 Kello on ajassa... Kerrankin tavastani olla heittämättä ainuttakaan manuskaa pois oli jotain hyötyä. Harvinaisen epälooginen kapistus tuo Kello joka tapauksessa on. Jäämme innolla odottamaan seuraavaa kellojensiirtelyoperaatiota. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.